lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lena Andersson Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta



Lena Andersson (s. 1970) on julkaissut aiemmin neljä romaania (Var det bra så?, Du är allt - så svensk?, Duck City ja Slutspelat). Hän asuu synnyinkaupungissaan Tukholmassa ja toimii kulttuurijournalistina ja kriitikkona muun muassa Svenska Dagbladetissa ja Dagens Nyheterissä.

Ester Nilsson on runoilija ja esseisti. Hän rakastuu pohjattoman syvästi kuvataitelija Hugo Raskiin. Esteriä pyydetään pitämään esitelmä taiteilija Hugo Raskista. Yleisön joukossa on taiteilija itse, ja näin tarinan osapuolet tapaavat ensi kertaa esitelmän jälkeen. Ester Nilssonin ja Hugo Raskin välille kehittyy suhde, mutta suhteen merkitys painottuu eri tavoin näiden henkilöiden välillä. Ester hylkää suhteensa Pehriin käsittämättömän vikkelästi muuttaen äitinsä luo aluksi. Ester ei voi selittää täydellistä ja pakahduttavaa rakastumistaan nuoruuden huumalla, sillä hän on jo 31-vuotias aikuinen nainen eikä tytönhupakko.

Ester rakastuu pyyteettömästi, intohimoisesti, mutta kun pyyteettömyys karisee, niin jäljelle jää omistamisen halu, pakottaminen ja vaatiminen. Toista ihmistä ei voi pakottaa vastaamaan omiin tunteisiin. Ester tajuaa toimintansa, mutta hän ei pysty toimimaan toisin. Hän jahtaa, soittaa, lähettää tekstiviestejä, kulkee ja kiertää kortteleita näkemisen toivossa. Jo lukija ahdistuu hänen hullaantumisestaan ja rakastamisestaan. Aluksi Ester on kuin pieni hiiri, joka elää murusilla ja tuokioilla, joita toinen suo. Hugosta kehittyy pakkomielle, jota on saatava aina vain enemmän. Hyvin harva ihminen kestää noin ahdistavaa ja päällekäyvää ihmistä. Aluksi toisen kiinnostus hivelee Hugon narsistisuutta.


Hugo käyttää valtaa, mutta en tuomitse hänen vallankäyttöä. Mitä tiukemmin toinen kietoutuu kiinni, tarrautuu lähelle, hyökyy päälle, niin sitä varmemmin Hugo perääntyy.

Kello oli vähän vaille yksi, ja Ester odotti Hugon kotikadun liepeillä hetkeä, jolloin saisi soittaa ovikelloa. Tapaaminen ei hermostuttanut häntä. Hänellä ei ollut mitään vaikeuksia keskustella tuntikausia kiinnostavista aiheista. Ainoa epämääräinen huolenaihe oli ajatus, että hän menettäisi tulevaisuuden, johon hänen kaipuunsa oli jo tehnyt pesän.

Tarina on analyysi vallasta ja pakkomielteestä, mutta samalla ironinen ja haikea oodi omalle halulle rakastaa, mutta lopullinen niitti sille, että toista ei voi pakottaa rakastumaan itseensä. Jokainen meistä tarvitsee tilaa ympärilleen, taitelija liikkumavaraa ehkä enemmän. Hugo on vallankäyttäjä, mutta hän on myös perääntyjä. Hän lähtee mukaan, mutta eihän hän tunne alussa toisen läheisriippuvuutta. Ei kukaan pysty vannomaan ikuisuuden valoja ensi tapaamisilla. Sänkyyn menokaan ei siihen velvoita meidän yhteiskunnassa.

Jollakin tasoilla lukemani tuo mieleeni palkitun ranskalainen Emmanuèle Berheimin kirjan Hänen vaimonsa eli toinen nainen. Se on armoton kuvaus parisuhteen tasapainoilusta, kuinka pikaiset kohtaamiset eivät riitä Clairelle, ja hän ryhtyy pakkomielteen omaisesti keräämään esineitä, jotka liittyvät rakastettuun. Vaikka Esterin päässä ystävätärkuoro pyrkii saamaan Esterin ajatuksia järkiintymään, niin siitä huolimatta tämä toimii rakastamisen vimmassa. Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi kertoo ketun kesyttämisestä, rakastamisesta, erosta, kuinka päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi...Joka kerta kun esitti jonkin huomion, tuli hiljaista. Hugo ei koskaan lähtenyt jatkamaan mistään, mitä Ester sanoi. Ester lähti aina jatkamaan kaikesta, mitä Hugo sanoi. Kumpikaan ei ollut kovin kiinnostunut Esteristä, mutta molemmat olivat kiinnostuneita Hugosta.

Omavaltaista menettelyä on hyvin kirjoitettu ja nopealukuinen tarina kahden ihmisen välisestä suhteesta. Tarinana se on huomattavasti monimutkaisempi kuin lukukokemuksena, sillä se jäi mieleen ja ajatuksiin. Omavaltaista menettelyä on erinomainen kirja rakastamisen vaikeudesta ja toisen ihmisen kohtelusta puolin ja toisin. Missä menee rakastamisen oikeus ja missä astuu kuvaan alistamisen vääryys? Omavaltaista menettelyä on virkistävä lukukokemus, joka saa ajattelemaan rakastamisen taitoa.

Lena Andersson Omavaltaista menettelyä - Romaani rakkaudesta
Siltala 2014. Arvostelukappale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!