tiistai 5. elokuuta 2014

Carlos Fuentes Inez









"Meillä ei ole mitään sanottavaa omasta kuolemastamme."

Minun on pitänyt tutustua Carlos Fuentesin tuotantoon jo pidempään. Hän kuului samaan ikäpolveen kuin kolumbialainen Gabriel Garcia Marquez ja perulainen Mario Vargas Llosa. Fuentesin Inez, Artemio Cruzin kuolema, The Years with Laura Diaz sekä Aura ovat odottaneet vuoroaan jo pidempään. Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden tuntemukseni on heikko, joten parantamisen varaa on. Olen lukenut kirjan aiemmin englanniksi, mutta siitä on aikaa.

Carlos Fuentes (1928-2012) oli meksikolainen kirjailija, esseisti ja kolumnisti, jota pidetään yhtenä arvostetuimpana espanjankielisenä nykykirjailijana. Hän syntyi diplomaattiperheeseen Panamassa. Hänen tuotantoaan on käännetty laajalti useille kielille. Fuentesin suomennettuja teoksia ovat muun muassa Artemio Cruzin kuolema (1967), Lohikäärmeen pää (1978), Tarina Heredian suvusta (1980), Vanha gringo (1985), Aura (1997) sekä Kotkan istuin (2003). Enemmänkin olisi voitu suomentaa. Alkuperäisteos Instinto de Inez ilmestyi vuonna 2000 ja suomeksi Inez ilmestyi vuonna 2002 Tarja Härkösen suomentamana.

Inez kertoo orkesterinjohtaja Gabriel Atlan-Ferraran ja sopraano Inez Pradan haikean rakkaustarinan. Heidän ensikohtaaminen tapahtuu Hector Berliozin Faustin tuomion harjoituksissa, he kohtaavat toisensa tuolloin tavalla, jolla he tulevat kohtaamaan toisensa elämänsä eri vaiheissa. Heidän ajoituksensa ei ole koskaan oikea ja elämä liian lyhyt enempään. Yksinkertaisesti Fuentes kertoo niin yksinkertaisen rakkaustarinan, että olennaista on, mitä jää sanomatta rivien väliin, josta syntyy kirjan haikea sävellaji.

Kirjan alussa maestro on 93-vuotias ja istuu iäti kulkeutunut kristallisinetti käsissään. Hän istuu hiljaa muistoissaan. Joskus kauan sitten Lontoossa Faustin kuorolainen rikkoo äänellään kuoron soinnin. Yhdeksässä vuodessa tuo kuorolainen, Inés Rosenzweig, on noussut bel canton huipulle. Hän on Inez Prada. Gabriel Atlan-Ferrara on nähnyt Inezin Milanossa, Pariisissa ja Buenos Airesissa tämän tietämättä. Toisella kerralla he ovat kohtaamassa vuoden 1940 pommitusten jälkeen Méxicossa kesällä 1949. Silloin Gabriel tekee kohtalokkaan virheen haluten nähdä varatun laulajattaren tämän kotimaassa ennen harjoituksia varoittamatta.

Hän halusi kristallisinetin käteensä, jotta voi rakastaa Ineziä, rakastaa kuolemaan asti.
Savoy-hotellin sviitissä Inez tietää, että ovelle koputtaa Gabriel. Gabriel on kuusikymmentä ja Inez pian neljäkymmentäseitsemän - kumpikin epäilemättä varjoja nuoruudestaan. On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun he tekivät Berliozin Faustuksen tuomion Méxicossa. Silloin oli vuosi 1949 ja nyt vuosi 1967. Ja nyt he kohtaavat Lontoossa Covent Gardenissa Faustuksen tuomiossa.

- Pahoitteletko mitään? Kadutko jotain mitä olisit voinut tehdä, mutta jätit tekemättä? Olisiko meidän pitänyt mennä naimisiin Meksikossa?
- En tiedä. Sanon vain että meillä on ollut onni säästyä kariutuneen suhteen tai sietämättömän avioliiton taakalta.
- Poissa silmistä, poissa mielestä.
- Joskus olen ajatellut, että rakastuminen sinuun uudelleen olisi vain vapaaehtoista päättämättömyyttä.
- Minusta taas tuntuu joskus ettemme rakasta toisiamme, koska emme halua nähdä toisiamme vanhoina.

Kirjan toinen, rinnakkaistarina a-nel ja ne-el kurkottuu kauas alkuaikaan, esihistorian näyttämölle. Magia ja myyttisyys kulkevat rinnan.

Carlos Fuentesin Inez on tyylikäs johdatus kirjailijan tuotantoon. Helmi, joka oli minulta hukassa omassa kirjahyllyssä. Olin lukenut sen englanniksi joskus aikoinaan, mutta unohtanut. Jotenkin muistin, että lukemassani korostui enemmän Lontoo ja Dorset kuvauksina, mutta aika tekee mieleen kepposiaan.Tämä tarina on kuitenkin kiehtonut minua ja kiehtoo yhä luettuani sen. Sen voimakas lataus säilyy pitkään. Kirjan aikamuodot koettelevat lukijaa, niin kuin ne ovat koetelleet varmasti myös kääntäjää. Olen opettanut maantiedossa Meksikon näin, mutta noudatan käännöksen muotoa tekstissä.


"Haihduimme kuin haamut toistemme elämästä."


Carlos Fuentes Inez
Gummerus 2002. Kotikirjasto.

Inez on luettu myös Mari A:n kirjablogissa.

2 kommenttia:

  1. Inez oli miellyttävä lukukokemus, kiitoskset linkityksestäsi =)

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!