sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mari Jungstedt Hiljaisuuden hinta ja Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas,






Olen lukenut ahkerasti Mari Jungstedtin dekkareita, mutta huomaan jättäneeni muutaman lukematta. Luin syksyllä Viimeisen näytöksen ja huomasin, että välissä on tapahtunut jotain. Viimeinen näytös ennakoi muutosta, joka sitten avautuikin lukijalle, kun Tummempit aivas ilmestyi. Se on Mari Jungstedtin ja Ruben Eliassenin uuden sarjan avaus, jonka tapahtumat sijoittuvat Gran Canarian skandinaaviyhteisöön.


Hiljaisuuden hinta on tärkeä dekkari, sillä se pohjustaa Anders Knutaksen siirtymistä sivuun ja Karin Jacobssonin menneisyyden avaamista. Andersin ja Linen suhde on ongelmallinen. Myös vanha Vera Petrovian tapaus palautuu mieliin. Huomasin myös, että keväällä ilmestyy Jungstedtin Kullan kallis, jossa Anders Knutas on palannut sairaslomalta.


Tarinan keskiössä on kolme Visbyssä Terra Novan luxus-alueella asuvaa pariskuntaa, joiden vuotuinen kesäretki suuntautuu saaristoon Bergman-viikoille. Alueella asuvat viettävät yhteistä aikaa, illanistujaisia, mutta Sam ja Andrea Dahlberg, Håkan ja Stina Ek, John ja Beata Dunmar viihtyvät myös kuusikkona. Tapahtumien idylli on Ingmar Bergmanin kotimaisemissa, Färön saarella. Ja jokainen suomalainen tunnistaa tarinassa vilahtavan Jörn Donnerin.


He olivat toistensa naapureita Terra Novassa. Kaikki olivat muuttaneet sinne yhtä aikaa., kun talot olivat juuri valmistuneet ja alueella oli ollut runsaasti uudisrakentajia. nimi Terra Nova tarkoittikin osuvasti uutta maata.


Hiljaisuuden hinta käynnistyy hitaasti, kun Jungdstedt pohjustaa jokaisen henkilökuvan erikseen. Itse asiassa tähän tiiviiseen kuusikkoon on kuulunut jonkin aikaa neljäskin pariskunta. Tietenkin myös toimittaja Johannes Berg on myös tarinassa mukana ja sitä myötä myös Pia Lilja. Olisin itse unohtanut Bergin varsin mieluusti vanhempainvapaalle Svenska Televisionin paikallisuutisista. Karin ehtii tutustua työtehtävissä myös Terra Novassa asuvaan valokuvaaja Janne Wideniin ja tämän koiraan.


Bussimatkaa, jonka aikana kierrämme saarta ja vierailemme Bergmanin kuvauspaikoilla. Neljä hänen elokuvaansa kuvattiin tällä saarella. Tulee olemaan erityisen mielenkiintoista nähdä Naisen naamio – Personan kuvauspaikka. Se on ilmeisesti kuvattu aivan hänen kotinsa lähellä.


Kesäretken aikana seurueen kaksi jäsentä katoaa, toinen on ohjaaja Sam Dahlberg, ja toinen lentoemäntä Stina Ek. Stinan katoamiselle on luonnollinen selvitys, sillä hän oli kertonut päivystävänsä. Hän lähettikin tekstiviestin, että työ vei hänet Bangkokin lennolle. Samin kohtalo sinetöityy, kun rantakivikosta löydetään pahasti loukkaantunut surffaaja, joka puolestaan kertoo nähneensä, kuinka mies työnnettiin kalliolta alas. Kuusikon välit alkavat saada outoja värejä, kun tarinoista paljastuu kummallisuuksia, sillä he ovat harrastaneet parinvaihtoa ja kimppakivaa.


Kaiken lisäksi lahden toisella puolella Itämerta eli Baltian rantavesiin ajelehtii miehen ruumis. Tämä koettelee hieman uskottavuuden rajoja. Karin Jacobsson on kiireinen työtehtävien takia, mutta myös pakenemisen ja vastuun taakka painaa häntä. Lopussa hän lähtee tapaamaan Hanna von Schweriä etukäteen sopimatta. Hiljaisuuden hinta kuljettaa yllättävän monia teemoja ja on tapahtumiltaan monipuolinen. Petyin hieman kirjan loppuun, vaikka tarina onkin kiinnostava. Elokuvien ystäville ja Bergmanista pitäville kirja tarjoaa vieläkin enemmän.


Mari Jungstedt Hiljaisuuden hinta

Alkuteos Den dubbla tystnaden

Suomentaja Taina Rönkkö

Otava, 2012. Kotikirjasto.
Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas

 

Mari Jungstedt (1962) on ruotsalainen kirjailija, joka on tullut tutuksi Gotlantiin sijoittuvilla dekkareilla. Olen lukenut alusta lähtien Jungstedtin suomalaisen tuotannon. Pidän niiden tyylistä, sillä välttelen liian raakoja dekkareita. Viimeistä piiriä lukiessani tiesin viime vuonna, että Gotlanti tulee väistymään.  Ruben Eliassen (1968) on norjalainen kirjailija ja kuvittaja, joka on kirjoittanut nuorten fantasiaa.

Mari Jungstedt kirjoittaa nyt yhdessä Ruben Eliassenin kanssa uutta dekkarisarjaa, jonka  ensimmäinen osa on Tummempi taivas (2015). Heidän yhteinen sarja sijoittuu saarimiljööseen Gran Canarialle.

Saaren skandinaaviyhteisön idylli särkyy murhien myötä.  Ensimmäinen uhri on joogakeskus Samsara Soulin ruotsalainen asiakas Erika. Kaunis Erika on tullut joogaamaan ja etsimään rauhaa peräti pariksi kuukaudeksi.  Erika löytyy kuitenkin rauhallisen Arguineguínin kalastajakylän rannalta surmattuna.

Arguineguín sijaitsi saaren etelärannalla suurten turistikohteiden Playa del Inglésin ja Puerto Ricon välissä. Oli äärettömän epätavallista, että siellä tapahtui jotain niin huomiota herättävää kuin murha.

 Tarinan keskiössä on parikymmentä vuotta Kanarialla asunut ruotsalaistoimittaja Sara Moberg, joka perheensä kanssa muutti puolison sairastuessa etelän helpompiin oloihin. Sara toimittaa skandinaavista Dag och Natt ­sanomalehteä.  Ainakin tässä jaksossa esillä on myös konsulaatissa työskentelevä Kristian Wede, joka on sattumoisin entinen poliisi. Ruotsalais-norjalaisenen konsulaatti  on yhdistetty määrärahojen supistuessa, joten Kristian hoitaa kummankin maan asiat. 

Vastaanottaessa tarjotun työtehtävän  Kristian ajatteli voivansa ryhtyä rooliin, jonka hän oli laiminlyönyt pitkään.  Hän oli tutustunut aikoinaan Pilariin tämän opiskellessa Oslossa. Nyt hän toivoi voivansa rakentaa suhteensa Down-lapseensa.  Kristian koki tarjotun työn merkiksi, että hänen tulisi olla läsnä Valerien elämässä. Ohimennen kerrotaan myös, että Kristianin pikkusiskolle tapahtui jotain, mutta asia ei noussut sen enempää esiin, joten voidaan olettaa, että tarina jatkuu tältäkin osin.  Paikallinen komisario Diego Quintana jää hieman statistiksi touhukkaan Saran rinnalla, vaikka onkin tuiki tarpeellinen tietolähteenä.

Huvila oli korkealla vuorenrinteellä, ja sieltä avautui suurenmoinen näköala yli meren. Koko San Agustin avautui hänen alapuolellaan. Hän oli asunut täällä perheensä kanssa kaksikymmentä vuotta, melkein yhtä kauan kuin oli ollut Gran Canarialla. Kun Lasse oli yllättäen saanut kuulla sairastavansa Parkinsonin tautia, he olivat päättänee lähteä kylmästä Ruotsista.

Tarinaan mahtuu salarakkaita, intiimiä hierontaa sekä kuuman etelän hehkua ja tunteiden myrskyä. Tapahtumien miljöönä on myös joogakeskus ja sen johtaja Samsara.  Murhiin liittyy outo piirre, sillä tekijä asettelee uhrit kuuluisia taideteoksia mukaillen. Ensimmäinen uhri on aseteltu italialaisen renessanssimaalarin Botticellin Venuksen syntymä -teoksen mukaisesti. Vastaavanlaista maalausideaa käytti Jaana Lehtiö kirjassaan Kolmas oli ensimmäinen.
Kristian seurasi häntä katseellaan, kun hän meni ulos. Hän jäi hetkeksi istumaan ja katsoi ovea, joka sulkeutui hitaasti. Hän työnsi käden housuntaskuunsa ja sai esiin simpukan, jonka oli löytänyt kallioilta merimieskirkon alapuolelta. Se oli viuhkan muotoinen ja ruskeavalkoinen. Hän oli tarkistanut asian. Se oli kampasimpukka, eikä sellaisia ollut rannalla. Niitä oli meren pohjassa.

Tarinassa on aika paljon henkilöitä, mutta skandinaaviset nimet helpottavat omaksumista. Jungstedt & Eliassen pelaavat ilmeisesti aikaa runsaalla henkilöjoukolla tarkoituksella, ohjaavat lukijan väärille raiteille viimeiseen asti harhauttaen ja hämäten. Surmien tekijä hahmottuu lukijalle jo puolessa välissä tarinaa, mutta motiivi vasta vähitellen. Pidin kuitenkin tarinasta ja varmasti luen seuraavankin. Tapahtumien miljöö kuvataan uskottavasti, mutta joissain kohdissa kerronta on kuin matkatoimiston esitteistä.

Kaikkien talossa viettämiensä vuosien jälkeen Sarasta oli vieläkin epätodellista, että hän saattoi asua näin hienosti ja että hänellä oli lupa kulkea huoneesta toiseen ja tuntea, että talo oli hänen. Että hänen olikin käynyt näin hyvin. Hän oli syntyisin vaatimattomasta kodista eikä ollut tottunut  ylellisyyteen.

Tarina on melko tavallinen, mutta jostain syystä siinä on hyvin esillä erilaiset motiivit, joihin rakkaus, pettymykset ja turhautumiset voivat ajaa ihmissuhteissa.  Jungstedtin Gotlanti-kirjoissa korostuivat niin saaren mytologia kuin yhteiskunnalliset teemat, joten mielelläni jään katsomaan, mitä nämä uudet tarinat saavat osakseen. 

 Mari Jungstedt & Ruben Eliassen Tummempi taivas
Alkuteos En mörkare himmel  (2015)
Kääntäjä Anja Meripirtti
Otava, 2015. Tammikuun uutuusostos.

7 kommenttia:

  1. Mari Jungstedt mulla vielä korkkaamatta...

    Tervehdy nyt jo hyvä nainen! Luin että sinua ovat piinanneet kaikenmoiset inhat virukset. Sympatioita täältä lähetän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos sun sanoista. Onneksi sairastan viikonloppuisin.

      Luetko edes paljon dekkareita? Tuo Gotlanti viehättää minua ehkä enemmän tutuissa maisemissa ja mytologia. Läckberg ja Jugstedt ovat hyviä. Itse pidin Cerdervallista, mutta ne lopetettiin, siis kääntäminen. Viisikymppiset naiset eivät myyneet, jos vaihtoehtona on kolmikymppinen yksinhuoltaja blondi.

      Poista
  2. Minä kuuntelin Tummemman taivaan, se oli minun eka Jungsted. Olin jostain syystä luullut, että juuri nämä olisivat erityisen raakoja,mutta se olikin siis toisin päin. Hyvä niin, en ole erityisen raakojen ystävä.
    Kanaria oli se, joka houkutteli lukemaan. Mutta kyllä Gotlantikin houkuttelee. Vaikka en ole siellä koskaan käynyt, eivätkä paikat ole tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jungstedtiin ei voi liittää raakuutta. Hyvä kun aloitit tästä, voisit jatkaa kirjailijan ensimmäisistä, näin tarina rakentuisi ehjänä.

      Murhahan näissä tapahtuu tai muutamakin, mutta sanoisin, että Blaedel, Wennstam ja Sten ovat kovempia, mutta silti vielä minun makuuni.

      Poista
    2. Serentis, huomasin tänään, että Gotlantikin jatkuu, sillä keväällä ilmestyy Kullan kallis. Anders Knutas on palannut siinä sairaslomalta. Jatkunee siis kahdella sarjalla.

      Poista
  3. Täytynee aloittaa niistä ensimmäisistä, kun ehdin. Aloitin eilen tuon mainitsemasi Cedervallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cedervall on hyvä. Hän pelaa älyllä eikä väkivallalla. Cedervallin naishahmoilla olisi ollut annettavaa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!