maanantai 8. helmikuuta 2016

Renée Knight Kenenkään ei pitänyt tietää




Luin viime kesänä S. J. Watsonin kirjan Kun avaan silmäni. Ihastuin tuohon psykologiseen trilleriin täysillä. Nyt viikonloppuna katsoin tuon elokuvan Before I Go to Sleep. Elokuvan pääosia esittävät Nicole Kidman ja Bridget Jonesin toinen hurmuri eli Colin Firth.  Elokuva on varsin onnistunut, vaikka sitä onkin rikastettu jännityselementein.  Colin Firth ei ollut oikein vakuuttava roolissaan, koska hän oli iskostunut mieleeni niin Bridget Jonesin lutuisena kilpakosijana. 

Luin viikonloppuna Renée Knigthin kirjan Kenenkään ei pitänyt tietää, joka on edellisen tavoin psykologinen trilleri. Tätä kirjaa voi verrata myös Gillian Flynnin dekkareihin, mutta enemmän tämä on edellä mainitsemani Watsonin teosten kaltainen. Kirjassa ei ole poliisia, etsivää tai oikeuslaitosta Flynnin tavoin. Kenenkään ei pitänyt tietää on koukuttava page turner, joka takaa viihdyttävän illan tai pari.

Voit lukea tekstini rauhassa, sillä kerron varovaisesti tarinan kulusta. Tätä tarinaa ei voi avata enempää pilaamatta toisen lukuiloa. Kirja idea on huikea! Mieti, että alat lukea jännäriä, joka alkaakin tuntua tutulta. Valitan, et ole lukenut kirjaa aiemmin, vaikka kerrottu tuntuu tutulle.  Ja tuttua se onkin, sillä luet omaa elämääsi. Näin tapahtuu tunnetulle, lontoolaiselle dokumentaristi Catherine Ravencroftille.

Ei kukaan elossa oleva. Oli muitakin – nimettömiä muita. Mutta tämän on kirjoittanut, jolle asia on aidosti tärkeä. Tämä on henkilökohtaista. Hän tarkistaa, onko arvioita julkaistu. Ei ole, ainuttakaan. Ehkä hän on ainoa, joka on lukenut kirjan. Ja vaikka muitakin lukijoita tulisi, he eivät saisi koskaan selville, että hän on nainen kirjan sivuilta. Mutta joku on saanut sen selville. Joku tietää.
Miten helvetissä kirja on päätynyt hänen kotiinsa?
Catherine löytää makuuhuoneestaan kirjan. Hän ei muista hankkineensa kirjaa.  Catherine ei edes keksi, mistä kirja on ylipäänsä tupsahtanut hänen luettavakseen.  Vieras mies -romaani ikään kuin soluttautuu hänen elämäänsä. Koti on hieman sekaisin, sillä muuttolaatikkoja on vielä purkamatta.  Onko kirja puolison ja sekaantunut hänen kirjoihin? Pienet, viattomat kysymykset saavat Catherine Ravencroft hulluuden partaalle. Miten pienet, viattomat toteamukset saavat naisen suunniltaan?
” Onko se hyväkin?” Robert nostaa kirjan, kääntää selaa, lukee takakannen kehut.
Catherine nielaisee. ”Ei oikeastaan. Vähän pitkäveteinen” Hän katsoo, kun Robert kääntää kirjan uudelleen ja katsoo kantta.

Mikä näitä niin aviomiestä Robertia tai kuin poikaansa Nicholasta oikein vaivaa? Miten näitä kirjoja tupsahtelee niin miehelle kuin pojalle?
No, minä sain omani lahjaksi.
”Ai lahjaksi?  Keneltä?” Hänen äänensä sortuu. Nicholas katsoo häntä yllättyneenä ja kohauttaa olkapäitään.” Kiitolliselta asiakkaalta. Varmaan joltakin jota autoin, En muista – se jätettiin kassalle minun nimellä. Ei sen kummempaa. ”…  ”Nainen kuolee. Verinen loppu, Ihan ansionsa mukaan se kyllä saa.”
Tarinassa on minäkertoja, jonka lukijaa tunnistaa helposti vihjeistä.  Catherine kerrotaan kolmannessa persoonassa. Kertojat eivät helpota juonen ymmärtämistä. Lukija ymmärtää vasta lopussa, mitä on tapahtunut ja kenelle. Catherine on elänyt salaisuuden kanssa. Vain yksi ihminen tunsi tuon salaisuuden hänen lisäkseen, ja tämä ihminen kuoli syöpään. Salaisuuksilla on vain inhottava taipumus pyrkiä päivänvaloon. Parinkymmenen vuodenkin takaa.
Tarinan keskiössä on kaksi perhettä, ystävyys ja rehellisyys. Miten pysyvää voi rakentaa valheelle?

Kirjan mainosteksti kehuu, että mestarillinen psykologinen trilleri pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Kerrankin tämä lupaus toteutui! Knight onnistuu lunastamaan paikkansa trillereiden kirjoittajana. Jään odottamaan seuraavaa.

Renée Knight Kenenkään ei pitänyt tietää
Alkuperäisteos Disclainer
Suomentaja Arto Schroderus
Otava 2015. Tammikuun uutuusostos

 Kirjan ovat lukeneet mm.

6 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä todella laadukas jännäri, suosittelen.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa lupaavalta, taidan varata. Kyllä hyvää dekkaria aina välillä kaipaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä psykologinen trilleri. Tuo kansi on hieman ankea, mutta muuten hyvä kirja. Dekkari maistuu minullakin välipalana.

      Poista
  3. Voi, miten minä en tätä ole huomannut...Enhän voi enää muistaa, sainko ennakkokappaleen vai en. Kävin kaupassa ja luin takakansitekstin ja innostuin, että tämä olisi tämän kevään dekkari...eikä sitten ollutkaan. Tuntui mun trilleriltä, sillä en kauuheasti innostu toiminnallisista ja kovista enkä sellaisista, joissa poliisityöskentely on pääosassa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihana myös elokuvana, paitsi että Colin Firthin olen nähnyt rooleissa, joihin tämä ei istu. YHYY. Tämä on enemmän psykologinen, lukisin kirjan ja katsoisin leffan, etenkin jos Colin Firth sytyttää.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!