perjantai 26. elokuuta 2016

Katariina Vuori Kukkaisruokaa



Katariina Vuori Kukkaisruokaa
LIKE 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.


Katariina Vuori (s. 1971) on oululainen toimittaja sekä tieto- ja keittokirjailija. Olen lukenut jo aiemmin hänen kirjoittamia kirjoja.  Viehätyin erityisesti hänen teoksesta Nokkonen (2015). Nokkonen on eriomainen villiyrtti. Villiyrtit ja niiden hyödyntäminen ravintona kiinnostaa minua. Löydät täältä blogitekstini teoksesta Nokkonen.



Kukkaisruokaa kirjassa esitellään noin 90 syötävää kukkaa puutarhasta ja polun varrelta. Kukat ovat kauniita ruokien koristeena, mutta teoksessa korostetaan kukkien käyttöä keskeisenä osana ruuanvalmistusta. Ravinnoksi käytettävät kukat on tunnettava, sillä kaikki kauniit kukkaset eivät sovi lautaselle. Mistä tahansa kukkia ei voi kerätä. Kirjassa tutustutaan kukkien kieleen, kukkakelloon,  kukkien turvalliseen käyttöön, kukkien käytön historiaan ja annetaan ohjeita kukkien keräämisestä.



Kirjan lähes sata ohjetta kattaa alkupalat, kukkaiskeitot, lämpimät suolaiset, salaatit, kukkasiirapit, säilykkeet, jälkiruoat, leivonnaiset ja pikkuleivät, suklaat, toffeet ja karamellit, jäätelöt ja jäädykkeet sekä kukkivat juomat. Syötävät kukat antavat maun niin salaateille, täyteläisille pastoille kuin raikkaille juomille. Orvokkien, apiloiden ja kehäkukkien terälehdet ovat kauniita leivonnaisten ja makeisten raaka-aineita. 



Kirja antaa vinkkejä parvekkeella ja ikkunalaudalla ruukuissa viihtyvistä syötävistä kukista ja tarjoilee välipaloina tietoa kukkien perinteisestä käytöstä meillä ja muualla. Usein vastaavissa kirjoissa korostuu kotikutoisuus ja tietynlainen nuhruisuus. Vuori antaa arvon villiyrteille ja kukille ja pystyy osoittamaan, kuinka nekin voidaan tarjoilla kauniisti. Söin itse viime kesänä voikukkamuffinsseja, joita en meinannut saada alas. Tilaisuuden tullen viskasin pullan pusikkoon. Vuoden verran keräsin rohkeutta maistaa uudelleen puolisoni loihtimia mustikkamuffinsseja. Tiesin, että hän osaa!




Kukkaisruokaa kirjassa on suloinen maalaisromanttinen tyyli, ja haluaisin korostaa kuvien kauneutta, esille laittoa, tunnelmaa ja kauniita astioita. En voisi kuvitella, että laittaisin astiakuvia blogiini, mutta ruokakuvissa haluan, että nekin ovat kauniita. Tosin kukaan teistä ei taida odottaa, että minä tekisin ruokakuvia. Ja monet ystäväni lukevat tätä blogia, joten saisin facebookissa aikamoista palautetta, jos yrittäisin muuta. Olette varmasti jo vakuuttuneita, että kuvaan simppeleitä ruokia. Sienikuviin panostan ja minun ottama sienikuva ei ole KOSKAAN rajattu vajaaksi minun toimesta. Joskus on kuitenkin kiva kokata tai ainakin edes yrittää. Ja tällainen kirja saa minutkin innostumaan. Käytän itse hyvin paljon villiyrttejä ja kukkia, joten aihealue on tuttu ja hallittu. Omia suosikkejani ovat keto-orvokki, litulaukka ja saksankirveli. Keräämme talven  mm. nokkosta, voikukkaa ja poimulehteä.

Kirja ulkoasu on kaunis, kukat esitellään kauniisti, kirjan kuvat ovat syötävän kauniita ja lukijaa innostavia. Kukkaisruokaa on ihana kirja. 

PS. Kirja on uusi ja suosittelen sitä. Hallitsen itse aihealueen, joten voit luottaa suositteluuni, en tune tekijää tms. Olen kriittinen kasvikirjojen kanssa ja sienikirjojen kanssa entistä kurjempi. Puolisoni oli eilen assarina ja sanoi opiskelijalle, että sulla on hyvä kirja. Tämä katsoi kirjan kannesta tekijät  ja taisi ymmärtää...

8 kommenttia:

  1. Tuo kirja on pakko saada itselleni ja nyt miettimään miten..! Kiitos vinkistä! Itsekin viljelen yrttejä,teen omiksi(sukulaisten) tarpeiksi mausteita,teetä jne kotikosmetiikkaa unohtamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä. Saatko jonkun lähettämään? Minä voin kyllä auttaa...

      Poista
    2. Jos saisit lähetettyä minulle?? Se olisi hienoa..muuten ei oikein onnistu.ELi ota selvää se hinta ja pk kulut tänne niin maksan etukäteen tilillesi??

      Poista
    3. Laitan s-postia, kunhan pääsen metsästä pois. Puolisoni on yliopistolla töissä ja on käynyt Liken ja Otavan kaupassa ja saa sieltä sen helposti. Hoidan tuon.

      Poista
  2. Pistänpä minäkin tämän kirjan nimen ylös. Kaikki luonnosta saatava syötävä kiinnostaa ja kirja näyttää ulkonäöltään kauniilta ja herkulliselta (en sitä tietenkään syö ;). Eräs mökkivieras kertoi, että syötäviä kukkia ovat kaikki ne, joista mehiläisetkin imevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on kyllä syötävän kaunis. Me keräämme paljon talven varalle. Tulimme just metsästä, kun siellä pimeni ja aamulla uusiksi. Parhain herkkutatti sato saadaan 12 pv aikana.

      Monet kukat on syötäviä, joistakin kannattaa jättää kukkapohjus pois (värimintut). Itse en käytä kurjenpolvea.

      Poista
  3. Kiinnostuin kirjasta, eikä vähiten mainion esittelysi vuoksi. Keväällä innostuin nokkosesta, keräsin sitä, tein sipsejä ja keittoja. Myös voikukkahyytelöä sain aikaseksi, kuten myös kuusenkerkistä hilloa. Mutta nää on niitä tavallisia, lisää löytyy varmaan kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin etsinyt pitkään tällaista kirjaa. Tiesin, että tämä on minun.

      Nokkonen on merkittävä villiyrtti, keräämme myös sen siemenet. Voikukka ja nokkonen ovat ne tärkeimmät.

      Ja kiitos Aimarii sun kommentista ja terkut pohjoiseen.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!