lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sabrina Ghayour Sirocco



Sabrina Ghayour Sirocco – Idän tuulia keittiöön

Englanninkielinen alkuteos Sirocco (2016)

Suomentanut Jenna Pahlman

Gummerus 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.


Sirocco (subtantiivi 1600-luvun alkupuolelta): kuuma kuiva tuuli, joka puhaltaa idästä länteen – kuvaillaan joskus lämpimäksi, mausteiseksi ja helteiseksi.

Kokki, ruokakirjailija ja ruoanlaiton opettaja Sabrina Ghayourin teos Sirocco sisältää yli 100 reseptiä, jotka tuovat tutuista aineksista kokkailuun uusia inspiraatioita. Siroccossa on jokaiselle jotakin niin aamiaiselle, lounaalle kuin päivälliselle tai pikkupurtaville. Mausteiset tuoksut ja maut syntyvät kun kotiruoka ja Lähi-Idän vaikutteet kohtaavat.

Innokkuus kaikkiin tämän kirjan resepteihin on tullut itämaisista mauista, mutta niissä käytetään länsimaisia tuoretuotteita, tekniikoita ja ruoanlaittotapoja. Kirjan reseptit henkivät yhä vahvasti Lähi-idän ruokakulttuuria, mutta niissä on raikkaampi, keveämpi ote, joka on helpompi sovittaa jokapäiväiseen ruoanlaittoon ja nautiskeluun. Älä huoli, jos sinulta puuttuu jokin ainesosa – jätä se vain pois.

Kirjan kappaleiden otsikot jo antavat kertoa, minkä tasoisesta kirjasta on kyse: niitä tekisi mieli kokeilla kaikkia. Eli siis mitä mahtavin keittokirja, joka tulee varmasti sotkeutumaan keittiössäni öljyroiskeisiin ja erilaisiin ruokatahroihin kuten tekijä johdantotekstissään toivoo.

Minun kuiva-ainekaappini. Ghayourin kuiva-ainekaappi sisältää paljon sellaista, jota ei ainakaan minun kaapistani nyt löydy, kuten zastar, sumakki, granaattiomenasiirappi tai säilötyt sitruunat.

Autuaalliset aamiais- ja brunssiruoat. Ongelmana näissä on, että raaka-aineita ei ole välttämättä helppo saada, mutta miltä kuulostaisi parsilainen ankanmunakokkeli, pekonipitaleivät tai kardemummaiset köyhät ritarit.

Pienet purtavat & suolaiset suupalat tarjoavat esimerkiksi paistettuja viikunoita, voipapu-zaatardippiä, kesäkurpitsatikkuja, täytettyjä minimunakoisoja, baharat-sitruunamarinoitua porsaanlihakebabia tai timjami-appelsiinimarinoituja broilerinsiipiä.

Suurenmoiset salaatit & loistavat lisukkeet sisältävät myös usein outoja aineksia, kuten omena-sumakki-punasipuli-granaattiomenasalaatti, maftoul-salaatti, freekeh-salaatti, lämmin lehtikaali-bulguri-linssisalaatti, itämainen slaw, juustokuminalla maustetut munakoisolohkot tai karamellisoidut fenkolilohkot.

Pistämättömistä pääruoista tekisi mieli kokeilla persialaista adassi-linssimuhennosta, georgialaista broilerimuhennosta, mausteista ankanpaistia, persialaista lammas-kvitteni-sahramimuhennosta tai sitruunalla, kurkumalla ja mustapippurilla maustettua lohta. Ainoa, jota olen ehtinyt kokeilla on marjainen broileri-biryani, joka muistutti lähinnä risoton ja paellan välimuotoa.

Lumoavat leivonnaiset & houkuttelevat herkut tarjoavat muun muassa mausteisia saksanpähkinä-hunaja-palsternakkakakkuja, karhunvatukkapiirakkaa, pistaasipähkinä-suklaahippukeksejä, nektariinipavlovaa tai kvittenitatinia.

Siis mitä mainioin keittokirja. Ainesten saatavuus vaan on ongelma, en esimerkiksi tiedä miten Suomesta saisi tuoretta kvitteniä. Mausteita varmasti löytyy lukuisista etnisistä kaupoista ainakin pääkaupunkiseudulla, mutta ei varmaankaan juuri muualta kuin suurimmista kaupungeista.

Tekla Wannas Kukkamakuja



Tekla Wannas Kukkamakuja – Herkkuja oman pihan kukista

Karisto 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.



Ruoka-alan ammattilainen Tekla Wannas ja valokuvaaja Noora Qvick ovat tehneet kirjan, jota mainostetaan: tässä kotimaisessa kirjassa kukkia ei käytetä vain koristeina vaan niiden hienot maut tuodaan esiin. Kukkien maun esiin saaminen vaatii usein uuttamista ja happamaan tai makeaan sekoittamista.

Kumpikaan tekijöistä ei ilmeisesti juuri tunne kasveja, koska kukkavalikoima on suppea ja mukaan valittujen kukkien väitetään olevan Suomessa yleisiä. Samoin tieteellisten nimien käytössä ja kirjoittamisessa on puutteita. Vain kuusi kukkaa on päässyt mukaan; orvokki, pihasyreeni, ruohosipuli, ruusut, maitohorsma ja mustaselja. Toki ruusuja on otettu mukaan kolme, juhannusruusu, mökinruusu ja kurtturuusu. Maitohorsmasta käytetään vanhaa tieteellistä sukunimeä Chamaenerion, oikea olisi Epilobium. Mökinruusun lajikenimeä ’Foencundissima’ ei tule kursivoida. Kasvien oikeat, käytössä olevat nimet löytyvä Kassusta.

Valikoiman suppeutta jää eniten ihmettelemään. Esimerkiksi yksi parhaista ja yleisimmistä luonnonyrteistä eli voikukka puuttuu. Kehäkukka, ruiskaunokki ja joku kukkiva yrtti, vaikka laventeli olisi voinut olla myöskin mukana. Mustaseljan kukkien ottaminen mukaan on suomalaisessa kirjassa tilan haaskausta. Suomesta löytyy jotain vanhoja menestyneitä mustaseljapensaita Helsinki – Turku väliltä aivan rannikolta, mutta nykyisin kaupan olevat mustaseljat eivät Suomessa menesty, sillä ne ovat aivan liian eteläisistä kannoista.

Kirjan reseptit ovat merkitty vaikeusastetta kuvaavalla tähtisymbolilla asteikolla 1-3. Itse resepteille on ollut paljon tilaa käytössä; esimerkiksi kukkasokerit on saanut 7 sivua, vaikka käytännössä resepti on melkein sama, vain sokerin ja sitruunahapon määrä hieman muuttuu.  Kukkasiirapeille on saatu käytettyä 10 sivua. Tarvitaanko jokaisesta siirapista oma sivu pullon kuvalle? Samoin ohjeet ovat niin samantapaisia, että asian olisi pystynyt tiivistämään yhdelle sivulle. Sama koskee kukkasuolaa, -etikkaa ja –öljyä. Öljyjen kohdalla kannattaisi myös mainita, että kukkaöljyt ovat helposti pilaantuvia, koska niissä ei käytetä mitään säilöntäaineita ja siten kotioloissa aika varauksellisesti käytettäviä.

Itse reseptit alkavat sivulta 56 ja ovat sinällään ihastuttavia ja varmasti kokeilemisen arvoisia, kunhan kukinta-aika alkaa. Itse olen aiheesta Siniunikko-blogissani kirjoittanut useasti ja sieltä löytyy aiheeseen liittyviä vinkkejä ja reseptejä. Erilaisia kukkia kokeiltaessa kannattaa muistaa, että suuhunpantava kukka on tunnettava 100 % varmuudella.  Onhan tosiasia että kaikkia kukkia voi syödä ainakin kerran… Varsinkin sarjakukkaisten heimon kasvien kanssa tulee olla hyvin varovainen, koska heimossa kasvaa Suomessa kolme tappavan myrkyllistä lajia. Kaunis kirja sisältää kokeilemisen arvoisia reseptejä.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Samuel Bjørk Yölintu

Samuel Bjørk Yölintu

Norjankielinen alkuperäisteos Uglen (2015)

Suomentaja Päivi Kivelä 

Otava 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

 

Samuel Bjørk on kirjailijanimi, jonka taakse kätkeytyy norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania ja kuusi musiikkialbumia. Mutta trillerit hän kirjoittaa nimellä Samuel Bjørk.  

 

Minä matkustan yksin oli Samuel Bjørkin ensimmäinen trilleri. Olin jo odottanut uutta kirjaa häneltä. Ehkä olemme liian tottuneita ruotsalaisdekkaristeihin, joten kaipaamme vaihtelua.  Ja todellista vaihtelua tämä tarjoaa.

Eräänä perjantaina keväällä 1972, juuri kun Sandelfjordin kirkon pappi alkoi lukita ovet siltä päivältä, hän sai niin erikoisia vieraita että päätti pitää kansliansa auki vähän tavallista pitempään.

Kasvitieteilijä Tom Pettersson otti kameralaukun autosta ja jäi hetkeksi ihailemaan näkymää peilityynelle vuonolle ennen kuin lähti nousemaan polkua metsän läpi. Oli lokakuun alku ja lauantaiaamupäivän viileä aurinko valaisi miellyttävästi maisemaa, paistoi pehmeästi keltaisille ja punaisille syyslehdille jotka hyvin pian putoaisivat maahan ja tekisivät tilaa talvelle.


Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä teinitytön ruumis viittaa rituaalimurhaajan jäljille. Teinitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Jotenkin tutkinta ajautuu umpikujaan kun kummankin, niin rikostutkija Holger Munchin ja hänen työparinsa Mia Krügerin jäljittäessä murhaajaa, kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään. Aihe sinällään ei ole mieluinen, sillä pyrin välttämään nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta en voinut vastustaa norjalaisdekkaristin uutta tulemista. Haluan selittää tilanteen poikkeuksellisen suuren lainausten avulla, koska juonta ei saa liikaa paljastaa.


Mirian Mucnh seisoi kerrostalon alaovella ja mietti soittaisiko summeria vai ei. Muutamaa vuotta aiemmin he olivat olleet Julien kansa hyvin läheiset ja toimineet vapaaehtoisina Amnestyssa. Hermostuneena kuin teinityttö,  perhosia vatsassa. 


Rikostutkija Jon Larsen, jota ystävät sanoivat Curryksi, yritti avata asuntonsa ovea, mutta avain ei tahtonut osua lukkoon, lähes näkymättömään reikään ja avasi oven niin hiljaa kuin pystyi. Hän yritti ripustaa takkia naulaan mutta ei osunut ja pysähtyi huojahdellen miettimään, menisikö makuuhuoneeseen vai karkottaisiko itsensä suoraan sohvalle. 


Isabel Jung seisoi peilin edessä huoneessaan ja totesi olevansa hirveän hermostunut. Kun psykologi oli ehdottanut tätä paikkaa hän oli suhtautunut whatever,  mutta nyt kaikki oli toisin. Tänne minä haluan jäädä. Mutta on Camille on löydetty. Hän on kuollut. Tapettu. Hänet löydettiin metsästä.


”Kiinnostava juttu, se täytyy myöntää”, hän sanoi ja haki esiin kuvan, joka oli ollut sanomalehdissä.

Höyhenvuode. Kynttilät viisikulmiossa.

”Pentagrammi tietysti, mutta sen olet varmaan käsittänytkin”, hän sanoi ja vilkaisi Miaa.

Mia nyökkäsi.

”Höyheniä en ole aiemmin nähnyt”, mies sanoi kääntyen taas katsomaan näyttöä. ”Mutta kynttilämuodostelma on tuttu, pentagrammi, sitä käytetään paljon, on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta en voi auttaa sinua jos et kerro vähän lisää.

Tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon.  Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi toinen uhri. 


”Että voisit tappaa jonkun?”

”Mitä?” Helene sanoi katsoen Miaa. ”En tietenkään, minä vain…”

”Oletko sinä mukana? Vai autoitko häntä vain peittelemään tekoaan?” Munch kysyi.

”Hän teki sen yksin”

”Ei, Henrik ei ole tehnyt yhtään mitään. Ettekö te kuuntele mitä minä sanon?”

Veri valui ohimolta silmiin ja suuhun.

Side silmillä. Vaalea peruukki päässä

Puhelin puhui varvikossa edelleen, huuteli hänen nimeään jostain kaukaa.

”Mia oletko siellä?”



En tiedä, miten järkevää jakaa lukuihin ja luvut uusiin isoihin lukuihin. Mutta kiinnostavan tarinan tämä kirja kertoo.  Luvut jotenkin häiritsevät lukijaa.   Älä häiriinny luvuista minun tavoin, joten lue sinä tämä trillerin tavoin. Ehdotankin, että unohdat jaottelun kokonaan. Juonta en avaa tämän enempää tällä kerralla kuin lainauksissa ilmenee.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lucy Jessop Hyvä avokado – 40 herkullista ja terveellistä reseptiä



Lucy Jessop Hyvä avokado – 40 herkullista ja terveellistä reseptiä

Englanninkielinen alkuteos The Goodness of Avocado (2016)

Suomentaja Tuija Tuomaala.

Gummerus 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Avokado on ainoa laatuaan. Sitä ei voi helposti korvata jollain muulla, toisin kuin useimmat muut hedelmät, kasvikset tai salaatinlehdet. Avokadon täyteläinen samettisen pehmeä maku on vertaansa vailla. Kirjan ruokaohjeet on tarkoitettu tavalliseen arkeen: nopeita ja terveellisiä iltapaloja, täyttäviä salaatteja ja virkistäviä smoothieita, iltapaloja, lounaita ym.

Kirja sisältää 40 valmistusohjetta jakautuvat lukuun:

Soseutetut tarjoaa salaattikastikkeita, keittoja, pestoja, dippikastikkeita ja smoothieita.

Muhennetut tarjoaa erilaisia guacamolen muunnelmia, tarjoiltavaksi munien kanssa tai pittaleivän väliin.

Pilkotut avokado kuutioidaan tai viipaloidaan pikkelssiksi tai leivitetään paistettavaksi.

Makeissa herkuissa kananmunaa tai kermaa korvataan avokadolla leivonnaisissa tai jälkiruoissa.
Tarpeellinen kirja, joka kokoaa avokado tietouden yhteen.  Kokeilin itse erilaisia smooothieita ja Nizzansalaattia.