maanantai 23. kesäkuuta 2014

Doris Lessing Erittäin kissamaista



Doris Lessing (1919-2013, syntyjään Doris May Tayler) syntyi Kermanshahissa, Persiassa, nykyisen Iranin alueella. Hänen vanhempansa olivat brittiläisiä, äiti sairaanhoitaja ja isä pankkivirkailija. Perhe muutti vuonna 1925 Persiasta Rhodesiaan (nykyisin Zimbabwe) viljelemään maissia. Kirjayhtymä kustansi tämän Sinikka Buckleyn suomentaman kirjan vuonna 1988 (alkuperäisteos ilmestyi 1967)..

Doris Lessing kävi katolilaista luostarikoulua ja tyttölukiota Salisburyssä. Hän lähti kotoa jo 15-vuotiaana, eikä myöhemmin jatkanut opintojaan, vaan työskenteli mm. lastenhoitajana ja puhelunvälittäjänä. Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin 19-vuotiaana ja perhe sai kaksi lasta. Hän jätti perheen muutaman vuoden kuluttua. Hän kiinnostui poliittisesti tiedostavasta lukupiiristä, jonka keskeisiä hahmoja oli Gottfried Lessing, jonka kanssa hän meni naimisiin ja sai pojan. Vuonna 1949 Lessing muutti poikansa kanssa Lontooseen.

Lontoossa hän julkaisi kirjan The Grass is Singing. Tämän kirjan myötä Lessing aloitti kirjailijan uran. Ruoho laulaa herätti laajalti huomiota niin Euroopassa kuin Amerikassakin, koska siinä käsitellään rohkeasti Afrikan mustien ja valkoisten jännitteisiä suhteita, jopa hyvin voimakkain sävyin. Hän sai huomiota myös The Golden Notebook -kirjalla (suom. Kultainen muistikirja, 1962), jota on luonnehdittu feministien pyhäksi kirjaksi. Kultainen muistikirja on erittäin vaikuttava teos, mutta olen lukenut sen jo aiemmin, joten valitsin luettavaksi jotain muuta. Doris Lessing on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja arvonimiä. Lessingille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2007.

Kirjayhtymä julkaisi Lessingiltä kirjan Erittäin kissamaista (1988), joka edustaa kirjailijan hieman erilaista tuotantoa. Suhtautumiseni kirjaan on hieman kaksijakoinen, sillä pidän siitä, mutta toisaalta kirjaa on paikoin raskas lukea. Erittäin kissamaista tapahtumien miljöönä on lapsuuden Teheran, nuoruuden Etelä-Rhodesia ja myöhemmin Lontoo. Kirjassa kuultaa kuitenkin tuttu ääni, vaikka sanat kohdistetaan kissan pehmeisiin askeliin ja kehruun suloiseen ääneen. Teheranin ja erityisesti Afrikan osuus on paikoin hyvin brutaali surullinen ja vatsaa vääntävä kissojen joukkoteurastuksineen. Jonkun toisen kirjailijan ollessa kyseessä olisin läiskäissyt kirjan kesken kiinni. Vasta Lontoossa Lessing saa kosketuksen kissaan ja kokee kissaihmisten yhteyden. Kissan asema on tietenkin tänä päivänä toinen, valistus on tehonnut ihmisiin ja eläinlääkärien saatavuus toinen.

Kirjan päähenkilöinä ovat Lontoossa harmaa kissa ja musta kissa. Lessing ei hempeile ja identifioi kissojaan persoonallisilla nimillä. On vain harmaa kissa ja musta kissa. Lessing kuvaa kissat älykkäiksi, viehätysvoimaisiksi ja hemmottelee nämä piloille, kuten me kisanomistajat teemme.

Harmaa kissa omasi osittaisesti hienon taustan, sillä se oli siamilaisen ja kulkukissan jälkeläinen. Mustan kissan kanssa Lessing käy kamppailun, jonka voi voittaa, jos onnetar suosii, eikä katkaise elämänlankaa. Tuossa taistelussa sitä rakastuu karvapalleroon, kun saa sen rajalta takaisin. Lessing keskittyy kuvaamaan harmaan kissan ja mustan kissan elämää, näiden keskinäisiä sosiaalisia suhteita, pennutuksia sekä arkea kissanomistajan näkökulmasta. Voisin kuvitella, että ei-kissaihminen pitkästyy mirrien murkinoiden, välien selvittelyyn ja suvunjatkamisen kuvailuun. Monia ongelmia olisi vältetty kastrointien avulla, jotka tuntuvat olevan vielä kirjan kirjoittamisen aikaan hankalia. Kirja on lukiessa asetettava sen omaan aikakehykseen, sillä Particularly cats ilmestyi 1967.

Mustan kissan sairastaminen on lähentävä kokemus:
Ja ehkä myös mustan kissan kannalta, joka oli väkisin ja vastoin tahtoaan pakotettu takaisin elävien kirjoihin. Se oli nyt kuin pentu, jonka on opeteltava kaikki uudestaan, tai toisaalta kuin jokin raihnainen vanhus.
Kissaihminen pystyy ymmärtämään Lessingin kuvaamat hierarkiat. 
Asiassa tehtiin tällainen sovintoratkaisu: harmaa kissan nukkui tyynyn vieressä, musta kissa jalkopäässä. Mutta harmaan kissan oikeudeksi jäi minun herättämiseni aamulla - mikä toimitus tästä lähtien tehtiin pelkästään mustan kissan kiusaksi.
Kuukauden sisällä leikkauksesta sen ulkonäkö muuttui. Se kadotti - ei vähitellen, vaan äkisti - solakkuutensa, sulokkuutensa ja kömpelöityi kaikin tavoin. Sen silmät ulkonivat omalaatuisesti ja poimuttuivat, sen posket levisivät. Äkkiä siitä tuli pullukka, vaikkakin sievännäköinen kissa.

Kohtasin Doris Lessingin kauan sitten yliopiston luentosalissa, jossa edelläni jonottivat nimmareita kirja-aarteisiin A.I. ja A.K.(S). Ilta oli ollut jännittävä ja mielenkiintoinen ja muistan sen jännityksen yhä seistä näiden kahden minua vanhemman opiskelijan takana. Doris Lessing oli jopa tiukantuntuinen ja ankara, mutta toisaalta ystävällinen ja vaatimattoman oloinen. En ole yleensä etsiytynyt vastaaviin tilaisuuksiin, sillä haluan kirjailijoiden puhuvan kirjoillaan. Valitsin tämän erikoisen kirjan Jokken Nobel-haasteeseen ja siksi loin tuon kirjailijakatsauksen, koska tämä on hieman poikkeava valinta. Kirja on suloinen ja helppolukuinen, sillä sitä Doris Lessing ei ole kaikissa kirjoissaan. Hempeämieliselle en kirjaa kuitenkaan suosittelisi. Erittäin kissamaista on viehättävä lisä Lessingin kirjailijakuvaan.


Doris Lessing Erittäin kissamaista
Kirjayhtymä 1988. Kotikirjasto.

4 kommenttia:

  1. Alku oli todellakin aikamoinen koettelemus, mutta pääasiassa tykkäsin kirjasta. Lessingiä en ole muuten lainkaan lukenut, sillä tuo sinunkin mainitsemasi vaikeus on hieman pelottanut. Ruoho laulaa voitin arvonnasta, mutta se odottaa vielä sopivaa hetkeä. Haluaisin kyllä tutustua Lessingiin paremminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli myös vaikeuksia siinä, kun vuodet ovat koulineet minua noudattamaan jokaista mahdollista järkevää ja ei niin järkevää sääntöä kissojen kanssa, joten tuollainen vapaamielisyys tuntuu vaikealta aikahaarukankin huomioidessa. Siis, että ihmisellä ei ole varaa mihinkään inhimilliseen unohdukseen, vaan kaikessa on päivänmäärät ja sanktiot. Mikä on toisaalta välttämätöntä ja oikein. Jotkut asiat tuossa kurjassa olivat jopa hupsuja pentujen kanssa. Mutta keveimmästä päästä tämä on Lessingin tuotantoa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kyllä, Eikös Villa ole miettteliäs?

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!