keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syksyiset mietteet



Minulla ei ole mitään syksyä vastaan, oikeastaan pidän siitä... yleensä. Nautin pimeistä illoista. En minä kuitenkaan ole ihastunut tähän syksyyn, oikeastaan tämä on hyvin vastenmielinen. Mikä oikeus tällä on leikkiä syksyä? Yhtä surkea kuin mennyt kesä. Olen äärettömän pettynyt tähän syksyyn. On vain otettava vastaan sellaisena kuin tulee. Kiva.
Tämä blogiteksti ei ole väärässä paikassa eli tätä ei ole tarkoitettu Siniunikon puolelle.
Herkkutatit

Tämä oli surkein syksy moneen vuoteen, näin äkkiseltään arvioiden -97 jälkeen. Entäs sitten, jos haluan herkkutatteja. Kyllähän meillä on kuivattuna herkkiksiä, joten se ei ole ongelma. Rakastan vain syksyistä sienimetsää, sieniretkiä, löytämisen iloa ja yhdessäoloa. 

Oikeastaan voit orientoitua tiettyyn kirjaan tällä postauksella. Edellyttäen, että selvitän tuon kirjan… en ole itse ollenkaan niin varma. Sienessä siinäkin kuljetaan, hulluudesta sieniin siinä kirjoitetaan. No ei todellakaan ole joku sieniopas, ei edes rakkain niistä.  Postauksellani on siis tarkoituksensa.  Kun tuon kirjapostauksen blogiini, niin laitan vain kirjan nimen, en tekijää.

 Surkea kesä, kylmä heinäkuu pilasi herkkutattien sadon. Tattipolkumme antoi yhden tatin. Yleensä keräämme tuolta polulta koreittain, päivittäin. Siis kahden viikon ajan.
Parhaimman saaliin saimme viime perjantain ja sunnuntain välisenä aikana, enemmän kuin koko syksyn aikana.







Viime syksyn sienireissun kuva


Hedelmykset

Mennyt kesä oli ensimmäinen, jolloin yritin viljellä chilejä. No joitakin sain. Nostin ruukut sisään sunnuntaina ja värit alkoivat ilmaantua yhdessä päivässä.


Lyhtykoiso





Syysvärit

Joudun käyttämään tässä postauksessa aiempien vuosien kuvia, sillä tämän syksyn väri on vihreä.
Kaipaan näitä värejä.

Huntuvaahtera

Tämä on ihan meidän omasta pihasta - viime syksyltä.




Vaahteran lehtiä

Tataarinvaahtera pihastamme tämäkin




Koreanvaahtera


  Täysin vihreä tänään




Missä ovat pihlajanmarjat?



Tyytyminen on helmipihlajan valkoisiin marjoihin






Sorbus 'Dodong’ Tuurenpihlaja nököttää tylsän vihreänä talomme päädyssä.
 



Tataarinvaahtera

Nämä ihastuttavat lehdet muodostavat kauniin maton sisääntuloon. Vihreinä nekin.


Onneksi kirjasyksyllä on valoisammat kasvot vai mitä? 


Tässäpä tämän päivän vastineet
Tataarinvaahtera




Huntuvaahtera


Valkomulperi


Tuurenpihlaja



Helmipihlaja 


6 kommenttia:

  1. Kauniita syksyn sävyjä ja upea tatti saalis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuvat ja saalis ovat viime syksyn satoa. Jos nyt kuvaisin samat puut, niin ankealta näyttäisivät.

      Poista
  2. Syksy on kaunis. Mutta olen samaa mieltä, että tämä syksy tympii. Johtunee siitä, ettei ollut kunnon kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin syksy kaunis, mutta tämä syksy ei.Katselin kauhuissani äsken valkomulperia, lehdet olivat käpristyneet viime yönä. Se on keväälläkin herkkis, Hyvää tuo ei tiedä. Luonnonpuut osaavat rytmin. Samettisumakki on täysin vihreä.

      Poista
  3. Voi Ulla, yritä kestää :) On tässäkin syksyssä syksyn tuntua, vaikka sienisato on varmasti kehnonlainen. Ainakin täälläpäin on juuri nyt niin ihanaa, pakkasenpuremat aamut ja kirkkaat päivät ja pehmeät, pimeät illat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Eilinen oli kaunis, mutta minun valkomulperini valitti. Piikkiaraalia oli lehdetön ja viisas. En ole kukkken hoivaaja, joten nämä puuvartiset ovat minulle syksyni. Omenia emme saaneet laisinkaan. Kyllä tässä on kestämistä. Yritetään.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!